Etenkin kun rahantarve on akuutti, on ymmärrettävää että omat oikeudet eivät ole ensimmäinen mieleen tuleva asia. Rahan lainaamiseen liittyy kuitenkin monta erilaista lainsäädäntöä, joissa säädellään molempien osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia. Nämä lainsäädännöt, oikeudet ja velvollisuudet on hyvä tuntea.

1. Kuluttajansuojalaki

Suomessa ei ole erityistä lakia, joka säätelisi ainoastaan kulutusluottoja, vaan suuri osa kulutusluottoihin liittyvistä asioista on koottu kuluttajansuojalakiin. Kuluttajansuojalain 7. luku on omistettu kokonaan kulutusluotoille, ja siinä säädetään muun muassa seuraavista asioista:

  1. Kulutusluottojen markkinointi
  2. Kulutusluottosopimuksen sisältö
  3. Maksuviivästyksen seurauksista

Kuluttajalainsäädännön valvonnasta vastaa kuluttaja-asiamies. Kuluttaja-asiamies valvoo lainsäädännön noudattamista yleisellä tasolla ja puuttuu esimerkiksi lainsäädännön vastaisesti toteutettuun mainontaan. Kuluttaja-asiamies ei kuitenkaan puutu tai tue kuluttajia yksittäisissä riita-asioissa, vaan tällöin kuluttajan on otettava yhteyttä kuluttajaneuvontaan.

Kuluttajansuojalaissa on useita pikalainoihin liittyviä oikeuksia, joista kuluttajien on hyvä olla tietoinen. Alla muutama poiminta:

  1. Lain pakottavuus. Kuluttajansuojalaki sanoo yksiselitteisesti, että ehdot, jotka poikkeavat laista, ovat mitättömiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka olisit allekirjoittanut lainasopimuksen, jossa on sinun kannaltasi heikommat oikeudet kuin kuluttajansuojalaissa, on sopimukseen sovellettava kuluttajansuojalakia. Lainan tarjoaja ei siis voi antaa sinulle heikompia ehtoja sopimuksessa kuin mitä laki sanoo. Tämän vuoksi lain sisältöön on hyvä tutustua.
  2. Peruuttamisoikeus. Sinulla on oikeus perua luottosopimus 14 päivän kuluessa. Tämä tarkoittaa, että vaikka olisit ottanut 10.000 euron lainan 5 vuodeksi, on sinulla oikeus peruuttaa sopimus. Rahat on tällöin maksettava takaisin rahoitusyhtiölle. Rahoille on myös maksettava korko siltä ajalta, kun rahat ovat olleet sinulla.
  3. Sosiaalinen suorituseste. Tämä on tärkeä oikeus ja hyvä tietää, mikäli sinulle tulee maksuvaikeuksia vaikkapa työttömyyden tai sairauden vuoksi. Normaalisti laina voidaan irtisanoa ja lähettää perintätoimiston perittäväksi jos et saa maksettua lyhennyksiä, mutta jos pystyt osoittamaan että maksukykysi on heikentynyt sosiaalisen suoritusesteen vuoksi, ei luottolaitos voi eräännyttää tai irtisanoa lainaa.

2. Laki saatavien perinnästä

Tämä laki koskee vain tilanteita, jolloin laina, pikavippi tai luottokorttilasku jää maksamatta ja velkoja lähettää laskun perintätoimiston perittäväksi. Laki saatavien perinnästä määrittelee muun muassa sen, paljonko perintätoimisto saa laskuttaa erilaisia kuluja, ja mitä maksuvaatimuksessa pitää olla mukana.

Laissa säädellään muun muassa seuraavista asioista:

  1. Perintätoimiston lähettämästä kirjallisesta maksumuistutuksesta saa periä korkeintaan 5 euron maksun
  2. Maksuvaatimuksesta puolestaan saa periä korkeintaan 14 euroa kun saatavan pääoma on alle 100 euroa, ja 24 euroa jos saatavan pääoma on 100 euron ja 1000 euron välillä.
  3. Velallisen pyytämästä maksusuunnitelmasta puolestaan voi periä enintään 20 euroa jos saatavan pääoma on enintään 100 euroa tai maksusuunnitelma käsittää korkeintaan 4 maksuerää.
  4. Maksumuistutuksesta saa periä perintäkuluja vain, jos saatavasta on lähetetty lasku tai muu erääntymisilmoitus vähintään 14 päivää ennen sen erääntymistä.
  5. Saman saatavan perintäkuluja voi kaikkiaan periä korkeintaan 60 euroa kun kyseessä on alle 100 euron saatava.

Perintätoimistojen yhteydessä on hyvä tietää, että myös perintätoiminta on luvanvaraista toimintaa. Perintätoiminnan harjoittajan on rekisteröidyttävä Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylläpitämään rekisteriin. Jos olet siis saanut perintäkirjeen, voit tarkistaa rekisteristä onko perintätoimistolla tällä hetkellä lupa harjoittaa perintätoimintaa.

Jos yritys on poistettu rekisteristä tai sillä on kielto, mutta yritys on silti lähettänyt sinulle perintäkirjeen, voit ilmoittaa asiasta aluehallintovirastolle, joka ylläpitää rekisteriä ja valvoo alan toimintaa.

3. Yleinen tietosuoja-asetus (GDPR)

Lainan hakeminen tarkoittaa henkilötietojen ja muiden tärkeiden tietojen antamista rahoitusyhtiölle. Näitä tietoja ei kuitenkaan saa käyttää mihin tahansa, vaan lainan hakijaa koskevien tietojen käsittelyä määrittelee EU:n yleinen tietosuoja-asetus. Lainan hakijalta pyydetään käytännössä aina lupa tietojen käsittelyyn ennen lainahakemuksen lähettämistä. Yritykset, kuten luottolaitokset voivat saada varsin mittavat sakot tietosuoja-asetuksen vastaisesta toiminnasta, joten esimerkiksi lainaa hakeneiden henkilöiden yhteystietojen myyminen tai muiden tietojen välittäminen muille osapuolille on käytännössä loppunut kokonaan.

Tietosuoja-asetus koskee kaikkia tietoja, jotka voidaan liittää tiettyyn henkilöön, eli käytännössä kaikki nimestä lähtien aina hakemuksessa annettuihin tietoihin ja lainan tietoihin on asetuksen piirissä. (Opas: Lainan hakeminen

Kuluttajalla on aina oikeus pyytää yritykseltä, esimerkiksi rahoitusyhtiöltä, kopio omista tiedoistaan, tietojen oikaisua jos niissä on virhe ja toisaalta myös muun muassa omien tietojen poistamista, jos yrityksellä ei siihen enää ole lakiin perustuvaa syytä. Esimerkiksi lainojen suhteen joitakin lainasuhteisiin liittyviä tietoja on säilytettävä joitakin vuosia esimerkiksi verotuksellisista ja tilintarkastuksellisista syistä.

4. Kulutusluottojen myöntäjien valvonta

Suomalaisten pankkien ja pankkisidonnaisten rahoituslaitosten - käytännössä esimerkiksi pankin tytäryhtiönä toimivan rahoituslaitoksen - toimintaa valvoo Finanssivalvonta, jolla on myös valta määrätä seurauksia pankeille ja rahoituslaitoksille, jotka eivät noudata lainsäädäntöä.

Jos yritys ei harjoita pankkitoimintaa, vaan ainoastaan myöntää pikavippejä, ei toiminnalle tarvita Finanssivalvonnan lupaa. Näiden muiden toimijoiden on kuitenkin rekisteröidyttävä Etelä-Suomen aluehallintoviraston luotonantajarekisteriin (linkki avaa PDF-tiedoston). Tässä rekisterissä olevien yritysten toimintaa valvoo kilpailu- ja kuluttajavirasto. Voit siis itse tarkistaa onko luoton myöntänyt yritys rekisteröity luotonantajaksi.

Niin kutsutut rajan ylittävää luototusta tarjoavat rahoituslaitokset eivät kuitenkaan ole velvollisia rekisteröitymään edes luotonantajarekisteriin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Ruotsissa tai Norjassa toimivat rahoituslaitokset eivät useinkaan rekisteristä löydy.

5. Luottotietolaki

Oletko joskus hakenut luottoa tai pikavippiä? Tällöin olet ehkä huomaamattakin antanut rahoituslaitokselle luvan tarkistaa luottotietosi. Luottotiedot eli maksuhäiriörekisterin ylläpitäminen on luvanvaraista toimintaa, ja tarkoin laissa säädelty.

Suomessa luottotietotoimintaa saa harjoittaa kaksi yritystä: Suomen Asiakastieto ja Bisnode. Nämä yritykset keräävät tietoja yritysten ja kuluttajien maksukäyttäytymisestä. Näitä tietoja ne saavat pankeilta, rahoituslaitoksilta, mobiilioperaattoreilta, viranomaisilta (veroviranomaiset, ulosottoviranomaiset ja niin edelleen) sekä muilta yrityksiltä, joilla voi olla saatavia kuluttajilta.

Luottotietolaki on itse asiassa niin tiukka, että se määrittelee muun muassa että luottotietopalveluja tarjoavan yrityksen johdossa ei saa toimia henkilö, jolla itsellään on oma talous hoitamatta, eli henkilö on asetettu konkurssiin tai joka ei ole saanut sakkorangaistusta rikoksesta, joka osoittaa hänen oleman sopimaton hoitamaan tehtävää luottotietopalveluja tarjoavan yrityksen johdossa.

Luottotietorekisteriin ei saa kerätä mitä tahansa tietoja, vaan laissa on tarkkaan määritelty mitä tietoja rekisterissä saa olla, esimerkiksi:

  1. Luottokelpoisuuden arviointitietoja eli luottoluokitus, jota pankit usein käyttävät apuna määritellessään henkilöön liittyvää luottoriskiä
  2. Maksuhäiriöt eli kun luotto tai lasku on jäänyt maksamatta (käytännössä vähintään 60 päivää)
  3. Ulosottotiedot kun henkilöllä on saatavia ulosotossa
  4. Tuomioistuimen vahvistamat velkomustuomiot, etenkin jos velkoja on lähettänyt saatavan vahvistusta varten oikeuteen

Lisäksi laissa on säädelty, kuinka kauan erilaisia tietoja saa säilyttää, esimerkiksi maksuhäiriöiden osalta. Pankkien ja rahoituslaitosten on ilmoitettava maksuhäiriöistä luottotietorekisteriin.

Luottotietorekisterin lisäksi Suomen Asiakastieto ylläpitää kuluttajaluottojen asiakastietojen kyselyjärjestelmää, johon on koottu tietoja henkilön erilaisista vakuudettomista luotoista, osamaksusopimuksista ja vaikka autorahoituksesta. Tämä rekisteri puolestaan on vapaaehtoinen pankeille ja rahoituslaitoksille, mutta käytännössä valtaosa vakuudettomia luottoja myöntävistä yrityksistä käyttää rekisteriä luottopäätöksen teon tukena.

Pankit ja rahoituslaitokset maksavat Suomen Asiakastiedolle tai Bisnodelle siitä, että ne esimerkiksi luottohakemusta käsitellessä voivat tarkistaa hakijan luottotiedot

Luottotietolain valvonnasta vastaa tietosuojavaltuutettu.

6. Kilpailu- ja kuluttajaviraston linjaukset

Lakien lisäksi luottotoimintaan vaikuttaa etenkin kilpailu- ja kuluttajaviraston linjaukset. Nämä eivät ole pakottavia ja velvoittavia samalla tapaa kuin lait, vaan sen sijaan ohjeistuksia sen suhteen kuinka erilaisia lakeja tulisi noudattaa käytännössä.

Etenkin uusien lakien kohdalla voi joskus olla epäselvä, kuinka lakia pitäisi tulkita. Tällöin kuluttaja-asiamies voi julkaista linjauksen esimerkiksi siitä, kuinka kuluttajaluottojen markkinointiin tai kulutusluottojen ehtoihin liittyvää lainsäädäntöä pitäisi tulkita.

Vaikka kuluttaja-asiamies julkaisisi linjauksen, ei se tarkoita että alan toimijoiden on noudatettava linjausta. Käytännössä valtaosa kuitenkin tekee näin.